Huone kahdelle

2 kuukautta 16 päivää
Milloin olisi meille aikaa? Silloin kun vauva ei ollut vielä syntynyt jotenkin oletin, että se vain edelleen lähentäisi meitä. Mutta ei. Jo tässä lyhyessä ajassa ollaan menty kauemmas toisistamme, kauemmas mitä koskaan aikasemmin. Mä tarvitsen sen aikuisen läheisyyden kuitenkin. Ei se ole sama, jos mulla on vauva sylissä ja toinen istuu siinä vieressä sohvalla.
Ei sitä tarvitse seksiä jatkuvasti olla, mutta ihan jo pelkkä keskustelukin olisi jotain vaihtelua tähän mun tasasen tappavaan arkeen.

Huone kahdelle tarkottaa sitä, kun vauva nukkuu parvekkeella päiväunia ja me ollaan kahdestaan olohuoneessa, tosin siitä on kuitenkin se suora näköyhteys parvekkeelle ja itkuhälytinkin on vieressä. Emme siis ole kuitenkaan kahdestaan. Tuo pieni avuton olio on jatkuvasti kanssamme, vaikkei olisi meidän kanssamme samassa tilassa. Eikä asiaa myöskään helpota se, jos toinen nukahtaa töistä tullessaan lähes samantien; väsyttäähän sitä, kun yö-herätyksiä tulee.

Ilta ihan kahdestaan, ilman, että täytyisi miettiä milloin vauva herää ja milloin sillä on nälkä ja pitääkö vaippaa vaihtaa, tutin laittamisesta takaisin suuhun puhumattakaan. Kaukana sukulaista asuessa ei ole paikkaa minne vauvan voisi viedä muutamaksi tunniksi, jotta päästäisiin edes kauppaan ihan kahdestaan. Kavereita ei vain halua vielä pyytää avuksi, varsinkaan, kun suurin osa heistä ei ole lapsi-ihmisiä ollenkaan.

Vielä pari kuukautta meidän huoneemme on varattu kolmelle.

Anna anteeksi

2 kuukautta 9 päivää:
Syötön alussa kuuluu: kun joskus äiti toivoo, ettei sua olisi :'( Kyynelten läpi katson hymyilevää poikaani, joka katsoo suoraan silmiin ja hymyilee vieläkin leveämmin ja aloittaa kujerruksen. Suukko otsalle; anteeksi. Sallitaanko mulle nämä tunteet?